Eric Cantona ja sardiinit

Koska kirjoittamaan houkuteltiin sillä, että riman ei tarvitse olla korkealla, päädyin kirjoittamaan urheilusta. Tekstin kautta tarjottiin myös mahdollisuus paljastaa jotain itsestään, tosin anonyymisti. Sen lisäksi, että kärsin parista tavanomaisemmasta riippuvuudesta, olen jalkapallon suurkuluttaja. Muihin urheilulajeihin suhtaudun lajista riippuen lähes, jokseenkin tai täysin välinpitämättömästi. Poikkeuksena on sisäpeli futsal, mutta se onkin jalkapallon rinnakkaislaji.

Vielä eivät ole ensimmäiset lumihiutaleetkaan pudonneet, mutta silti ovat ajatukset jo kesässä. Kesän odotusarvo on tällä kertaa erityisen suuri, sillä Saksassa pelataan jalkapallon MM-lopputurnaus. Mukaan näyttävät pääsevän lähes kaikki tärkeät maat. Euroopan mestari Kreikka on kuitenkin ulkona, ja tietenkin Suomi. Pelin taso ei näistä poissaoloista kärsi, mutta sinivalkoisia värejä jää kaipaamaan. Tietenkin toivon Brasilian menestyvän. Nykyisin voittamista ja vastustajan lyömistä korostetaan kuitenkin aivan liikaa. Markus Kajon näkemys Eurovision laulukilpailuista on osuva myös MM-kisoihin sovellettuna. Kajon mukaan laulukilpailuja ei kannattaisi vähäistää vain kysymykseksi kukahan voittaa?, vaan Visioksi mitähän tällä kertaa kuullaan ja nähdään.

Ylivoiman ja täydellisyyden palvonta on tuonut keskusteluun ikävän piirteen keskittyä hienojen pelaajien puutteisiin ja heikkouksiin. Vaikka on nopea ja taitava, ei kelpaa ellei ole myös kurinalainen ja aggressiivinen. Tulevissa kisoissa toivonkin onnistumisia ainakin ylipainoiselle Ronaldolle ja Thierry Henrylle, joka on onneton pääpelaaja. Tärkeä osa penkkiurheilijan nautintoa on otteluselostusten kuuleminen ja lukeminen. Liike- ja kehittämismaailmasta apinoitu puhe uhkaa jalkapalloselostusten omaperäistä ja elävää kieltä. Toivottavasti saamme Saksan turnauksen yhteydessä edelleen kuulla kuinka on käytetty ylösnousseita puolustajia, viimeistelty maaleja ja viety toppareita kuin litran mittaa.(1)

Jos haluaa riippuvuudestaan huolimatta varjella mainettaan kulttuuri-ihmisenä, voi jalkapalloa yrittää ylevöittää tarjoamalla sille jotakin peliä suurempaa merkitystä. Voi viitata esimerkiksi kirjailijoiden tai filosofien lausuntoihin. Jalkapalloahan on luonnehdittu moraalin ja velvollisuuksien opettajaksi (Camus), yksilöllistyneen yhteiskunnan malliksi (Gramsci) ja vallankumouksen välineeksi (Che). Mielestäni jalkapallo on parasta kun se on vain jalkapalloa, peliä. Filosofiaksi riittää hyvin se syvämietteisyys, joka piilee Manchester Unitedin ranskalaisen suurpelaajan Eric Cantonan lausumassa: Kun lokit seuraavat troolaria, ne tekevät niin koska ajattelevat että mereen heitetään sardiineita.

(1) Sanonta viedä kuin litran mittaa saattaa kuulostaa käsittämättömältä, mutta sille on aivan järkeenkäypä selitys. Aikoinaan kun mittatarkastajat tekivät iskujaan toreilla, jouduttiin muun muassa litran mittaa usein viemään vauhdikkaasti tarkastuksen ulottumattomiin.