Muutoksen tuulet

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on ankaran muutospaineen alla. Sosiaalikehityksessä olemme arvioineet ja kehittäneet hyvinvointipalveluita jo vuosia, joten asia ei meitä yllätä. Yllättävää tosin on ollut se intohimo, millä viime aikoina eri tieteen aloilta keskusteluun osallistutaan. Liikkeellä ovat niin teknologiaherrat kuin ekonomirouvatkin, vain yksi sektori on oudon hiljaa - hyvinvointipalveluiden asiantuntijat: pedagogit, sosiaalipoliitikot, terveydenhuollon ammattilaiset.

Hyvinvointiyhteiskunta voidaan kuvata mm. mahdollisuuksien tasa-arvon turvaavaksi yhteiskunnaksi, jolla on suuri vastuu kansalaisten hyvinvoinnista ja yhteisöllisestä turvallisuudesta. Hyvinvointiyhteiskunnan ytimen muodostavat palvelut, jotka Suomessa takaa julkinen valta. Näiden palveluiden tavoitteena on suurten yhteisöllisten eriarvoisuuksien poistaminen.

Vaikka hyvinvointiyhteiskuntaa aivan perustellusti kritisoidaan monimutkaisuudesta, yksilöiden passivoitumisesta, tehottomasta hallinnosta, korkeasta verotuksesta ja taloudellisesta tehottomuudesta, harvat suomalaiset torjuvat sinänsä hyvinvointiyhteiskunnan perusmallin saati sen tavoitteet. Hyvinvointipalvelut ovat suomalaisille tärkeä osa kansallista identiteettiä ja tuovat uskoa turvalliseen tulevaisuuteen.

Hyvinvointipalveluiden uudistamisessa ollaan siis herkkien asioiden äärellä. Muutoksen pitäisi tapahtua lähes huomaamatta, ilman suuria vaikutuksia palvelujen käyttäjän arjessa ja laadusta tinkimättä. Samaan aikaan lähes kaikki palvelujen organisointiin liittyvät asiat pitäisi muuttaa. Vielä kun tiedetään että valtaosan hyvinvointipalveluista tuottaa Suomen yli 400 keskenään erilaista kuntaa, ja että hyvinvointipalvelut ovat vahvojen professioiden käsissä, on muutoksen paletti lähes mahdoton.

Sosiaalikehityksessä olemme miettineet tätä asiaa paljon. Onneksemme olemme saaneet tehdä vuosien mittaan satoja projekteja, joissa eri kumppaneiden kanssa on voitu lähestyä asiaa eri kulmista ja eri painotuksilla. Muutamia ajatuksia on syntynyt.

Jotta tästä suuresta savotasta selvitään kunnialla, tarvitaan muutoksen tekijöiksi teknologia ja talouden ammattilaisten lisäksi hyvinvointipalveluiden asiantuntijoita. Kaikkien on aika nousta poterosta, luopua puolustustaistelusta ja tulla aktiiviseksi osaksi muutoksen tekemistä. Henkii tasavallassa on nyt sellainen että nämä muutokset tehdään, haluttiin tai ei.

Toinen ajatus on, että muutoksia ei pidä tehdä ilman kunnollista sopimista muutoksen tavoitteista ja riittäviä laskelmia muutosten ennakoiduista vaikutuksista. Ketunhäntä kainalossa on turha lähteä näille markkinoille, muuten prosessi hiipuu varmasti jossakin vaiheessa. Kuntapuolella osataan hyvin italialainen lakkoilu.

Kolmanneksi jotta uudet palveluiden organisointitavat voidaan toteuttaa, pitää julkisen ymmärtää yksityisen liiketoimintalogiikka ja yksityisen ymmärtää julkisen "yhteisen hyvän" logiikka. Kutsutaan sitä nyt vaikka arvokeskusteluksi, kunhan keskustelua käydään.

Ja viimeiseksi kaikki tämä muutos ei saa uhata hyvinvointiyhteiskunnan syvintä sisintä, periaatetta suurten eriarvoisuuksien poistamisesta ja mahdollisuuksien tasa-arvon tukemisesta. Sen varassa lepää koko suomalainen yhteiskunta, luottamus ja usko tulevaisuuteen.