09.11.2009

Teorioiden ristiaallokossa

Tutkija joutuu arviointeja tehdessään sitomaan havaintonsa ja johtopäätöksensä johonkin teoreettiseen viitekehykseen. Arviointiteorioiden kirjo on kuitenkin kattava, jopa valtava. On olemassa teoriasuuntauksia, joissa ulkoisen todellisuuden koetaan olevan ainoa tarkastelemisen arvoinen asia. Ihmisten mielipiteille ja ajatuksille ei juuri tulisi korvaansa kallistaa, mielipiteet kun tulevat ja menevät. Osa teorioista näkee asian täsmälleen päinvastoin, ihmisten näkemykset ovat ainoa tutkimisen väärti kohde ja kaikki muu tulisi jättää omaan arvoonsa. Teoriat ovat siis lähteneet kartoittamaan tähtitaivasta kukin omille tahoilleen. Osalla lentoradat tuskin tulevat koskaan enää kohtaamaan.

Teoria vaikuttaa siihen, mitä asioita arvioitsija tarkkailee sekä miten ja miksi hän niitä tarkkailee. Ilman teoriaa arviointi jää pelkäksi selvitykseksi. On lähes poikkeuksetta hyvä asia, että eri teorioista on valinnanvaraa. Mutta täytyisi myös ymmärtää vastuunsa, jos alkaa vannoa vain yhden teorian nimeen. Maailma kun on niin tavattoman monimutkainen, että sitä voi ja välistä täytyykin tarkastella eri suunnista. Vastaan voi tulla paljon sellaista, mitä toisella reitillä ei näe. Tympeän vertauksen antaakseni: Allekirjoittanut voi hurauttaa työmatkansa moottoritietä pitkin. Tasaista, kliinistä ja ennen kaikkea nopeaa. Tai sitten voi valita koukkaavansa Valkeakosken kautta. Hidasta ja mutkaista. Mutta, jos yhtään jaksaa päätään kääntää, saattaa nähdä entisten aikojen hiihtomestarin patsaan suuruuden loistossaan. Kulttuurisnobismiin väsynyt matkaaja voi puolestaan pienellä vaivalla vääntää niskanikamiaan toiseen suuntaan. Horisontissa kajastavat kuolleet paperitehtaat, modernin rakennemuutoksen uhrit. Tiloja, joista henki on kaikonnut, mutta ruumis jäänyt. Nämä näkymät kertokoot katselijalle tarinaa, tai sitten olkoot kertomatta. Silmät ja mielen avoimena pitäessään vastaan saattaa joka tapauksessa tulla jotain tarkastelemisen arvoista.

Teorioiden supermarketissa kulkiessa mukaan kannattaa ottaa hieman harkintaa. Teorioiden kavalkadissa kun on pakostakin niitä mätiä omenoita mukana. Miltä esimerkiksi kuulostaa vahva postmoderni arviointiteoria, jonka mukaan ihmisen ei tulisi uskoa sitten yhtään mihinkään? Väite on jo sisäisesti ristiriitainen, ja johdonmukaisesti ajateltuna suuntauksen edustajan ei tulisi uskoa edes omaan teoriaansa. Mutta eihän postmodernisti edes halua olla johdonmukainen. Lähdepä sitten tämmöisen epelin pohjalta arvioimaan. Olen suhteellisen vakuuttunut siitä, että jos teoria haiskahtaa halvalta unkarilaiselta valkoviiniltä, sitä tekee myös teoreetikko. Hapan (penseä suhtautuminen kaikkiin muihin teorioihin) ja makea (ylenpalttinen mielistely uusien kannattajien toivossa) on usein vaarallinen yhdistelmä.

Useinhan eri teoriat pyrkivät esittämään ainoan ja jakamattoman versionsa totuudesta. Siitä mitä todellisuus on, mitä siitä voi tietää ja miten sitä voi tutkia. Tuosta totuuden käsitteestä, joka on nykyään kokenut inflaation ja kuivunut tyhjiin. Emme enää elä etuoikeutettujen aikaa, jolloin ehdoton totuus tulee papin, tuomarin tai kylänvanhimman suusta. Tämän tilanteen on korvannut toisenlainen hurmos, sillä nykyisin totuus etsii itselleen vimmaisesti liittolaisia. Suurimmat totuudenkertojat ovat ryhmittyneet kirpputoreille ympärillään kannattajakunta, joka valmistautuu taisteluun muita totuuksia vastaan.

Sen ainoan ja oikean teorian etsijälle suosittelisin matkavarusteeksi muutakin kuin pelkkää karttaa teorioista. Ilman maailman kiintopisteitä ei tiedä mistä on lähtenyt ja mihin on matkalla. Eikä auta vielä hihkaista riemusta, jos tietää oikeaa suuntaa näyttävän kompassin olevan takin taskussa. Takki kun voi olla narikassa, ja narikkalappu jääkaapin takana. Ja jos lopultakin onnistuu paikantamaan itsensä kartalla, saattaa jossain vaiheessa havaita olevansa kaksiulotteinen ihminen kolmiulotteisessa maailmassa.

Ehkäpä meillä olisi tulkintoja tehdessämme hyvä olla mukana ripaus nöyryyttä, hetkittäin myös taitoa hiljentymiseen ja kuuntelemiseen. Kenties myös kykyä muuttaa tarvittaessa omia käsityksiämme. Ja pienen hetken jälkeen voimme jatkaa siitä mihin olemme jääneet. Eivät ne maailman vaateet, pyyteet ja toiveet ole sillä välin ehtineet mihinkään kadota. Mutta tätähän se kaikki muukin taitaa nykyään olla. Elämää, epävarmuuden maailmassa.

Jukka Lidman

 

› Arviointipalvelut

Kehittämistoiminta tukee hyvinvointi-
palveluiden rakenteiden vahvista-
mista ja edistää asiakkaiden toimin-
takykyä yhteiskunnan ja kuntien haastavissa muutosprosesseissa.

› Kehittämispalvelut

Tutkimukset ja selvitykset tuottavat toiminnan ennakointiin, suunnitteluun, toimeenpanoon ja siten laadun parantamiseen tarvittavaa tietoa.

› Tutkimus- ja selvityspalvelut