Historia

Kun oivallus kohtasi intomielen

Suurten kertomusten aika on ohi, filosofit väittävät. Mutta ehkä vielä on tilaa pienille tarinoille, persoonallisille äänille, ainutkertaisen kokemuksen välittämiselle. Mikä tarina on Sosiaalikehityksen takana?

Tähän kysymykseen olen runsaan kymmenen vuoden aikana saanut vastata lukuisia kertoja. Lyhyesti kysymykseen voi vastata kahdella sanalla: oivallus ja intomieli.

Sosiaalikehitystä perustettaessa vuonna 1990 mukana oli pieni joukko innokkaita virkamiehiä ja päättäjiä, jotka uskoivat vahvasti, että ihmisten hyvinvointia voidaan kehittää yhteistyössä, yhdessä tehden, yhteisössä ja yhteiskunnassa, joka kantaa vastuuta kaikista jäsenistään, yhteiskunnassa, jossa ei ole ulkopuolisia. Tämän hämäläisen kehittämiseetoksen toteuttaminen yhtiömuotoisena oli oivallus, jolle Sosiaalikehitys antoi iskevän ja kuvaavan nimen.

Runsaassa kymmenessä vuodessa Sosiaalikehitys on kasvanut pienestä kanta-hämäläisestä "nyrkkipajasta" tutkija- ja kehittäjäyhteisöksi, jonka asiantuntemukselle ja osaamiselle on löytynyt käyttöä sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Kuvaan on tullut paljon uusia sävyjä ja uusia elementtejä jokaisen uuden työntekijän myötä. Paljon on kuitenkin säilynyt muistijälkiä niistä perusasioista, joiden varaan toimintamme rakentuu, Sosiaalikehityksen hengestä, jonka haluamme kaikessa tekemisessämme välittyvän ja näkyvän.

Meille Sosiaalikehityksessä vuoropuhelu, dialogi, toisen kunnioittava kuunteleminen on kaiken kehittämisen lähtökohta. Vain dialogin kautta tieto ja kokemus voi yhdistyä ja voi syntyä uutta. Myös tulevaisuuden kanssa voi käydä dialogia. Vaikka tulevaisuus on tuntematon, on se samalla myös toivon perspektiivi. Tulevaisuus on vastaus kysymykseen, joka meidän on osattava esittää tässä ja nyt.

Ihmisellä on sitkeä pyrkimys ylöspäin, eteenpäin, kohti parempaa. Mutta ihmiselämään kuuluu myös vastoinkäymisiä, pettymyksiä, surua ja haavoittuneisuutta. Kaikesta tästä syntyy se elämän moniääninen värikylläisyys, joka ei ole puristettavissa mihinkään yhteen muottiin.

Usein kehittämistoimintaa luonnehditaan pyrkimyksenä löytää hyviä käytäntöjä, toimintatapoja tai malleja, joita voidaan monistaa ja siirtää. Yhtä tärkeätä on kuitenkin säilyttää herkkyys ja löytää ainutkertainen, ei monistettavissa eikä siirrettävissä oleva. Runoilija Pia Tafdrupin sanoin: Kaikki ei ole siinä mitä näet, enemmän on kuultavaa.